Blogin osoite muuttuu

Hei,

Haluan vain ilmoittaa, että blogini osoite on muuttunut. Jatkossa kirjoitukseni löytyvät osoitteesta http://kontioniemensheriffit.blogspot.com.

Katso myös uusi sivusto kontioniemensheriffit.webhop.net

Siis aivan mahtavaa!

Tulimme juuri koirakoulusta, eikä tunnelma voisi olla parempi! Kaikki meni nappiin, Ellu oli ottanut mukaan suuren nakkimäärän. Olen syönyt nakkeja viimeksi pienenä, ja kyllähän ne maistuivatkin nyt erittäin hyvältä. En päästänyt emäntääni silmistäni, sehän olisi voinut karata naposteltavien kanssa. Sää oli myös hyvä, ja paikalla oli lisäkseni vain yksi koirakko sekä opettaja koiransa kanssa. Ellu nautti seurastani ja minä Ellun seurasta. Kehuja sateli, ja minä loistin valokeilassa, se oli hienoa tiimityötä meiltä.

Viimeisessä luoksetulossa keskittyminen herpaantui, enkä malttanut jäädä paikoilleni, mutta muuten käytökseni oli kuin oppikirjoista. Tuon luoksetulonkin korvasin emännälleni koulutuksen jälkeen juostessani ja leikkiessäni hienosti Lyytin kanssa. Lyyti on oikein mukava pieni neiti, ikää kahdeksen kuukautta. Me tultiin jo viimeksi loistavasti juttuun, ja nyt vielä paremmin. Ellu päästi minut kentällä irti juoksemaan, ja kyllähän minä painelin sen minkä jaloistani pääsin. Onneksi puku pysyi päällä vauhdissa. Pukuhan on suunniteltu menoon ja meininkiin, joten se tuli nyt testatuksi hyvin tuloksin. Juoksun välissä muistin jopa nakit Ellun taskussa, ja kävin hakemassa purtavaa, jotta jaksan taas pienen energisen tytön perässä. Jäi aivan mielettömän hyvä olo, ja seuraavaa kertaa odotetaan jo.

Sunnuntain mäyräkoirakävelyllä tuli sitten käytyä. Meitä oli pieni porukka kävelemässä, Leevi, Martta ja Elvis. Elvis oli aivan uusi tuttavuus minulle, pentu kun oli. Mukava kaverihan tuo oli, utelias ja nopea. Leevin kanssa en tule juttuun, vieläkään. Martta taas puolestaan on kiva, sen kanssa tulikin vähän seurusteltua. Minun vaan täytyy aina olla lenkkeilyssä etujoukoissa, joten seurustelu jää yleensä vähälle.

Tänään postissa oli Mäykky-lehti. Siellä oli jotain tärkeitä tietoja joita Ellu silmäili. Sitten isäntäväen silmiin osui juttu Pipsan poisnukkumisesta. Tapasin Pipsan Nurmeksen mejä-kokeissa viime kesänä, ja tapaus harmittaa todella. Pipsa oli nuori ja hieno koira. Tahdonkin välittää blogini kautta suruvalitteluni Pipsan perheelle.

Aktiivinen mäyräkoira aktiivisessa perheessä

Ajattelimpas tässä kirjoitella kuulumisiani. Tämä on ilmeisesti viimeinen kerta kun kirjoitan tähän blogiin. Isäntä on suunnitellut minulle uudet hienot sivut, ja sitä myöten myös blogini muuttaa. Tästä kerron sitten lähempänä h-hetkeä.

Emäntäni on ilmeisesti selviytynyt jonkin sortin pimeän masennuksesta. Minua on nyt juoksutettu siellä ja täällä. Ensinnäkin yritettiin mennä koirakouluun vääränä päivänä. Tajutessamme sen lenkkeiltiin kylällä tuoreissa hajumaailmoissa, ja sitten käytiin kyläilemässä Millan luona. Milla komensi minua, mutta hänen harmikseen en uskonut yhtään komentoa. Vierailumme loppupuolella jo sentään rauhoituin, ja pötköttelin Millan vieressä. Kyllä olinkin sitten väsynyt, kun tultiin kotiin. Kävin vain iltapissillä rappusten vieressä, ja painelin yöunilleni.

Tiistaina sitten onnistuttiin jo olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kävin siis kokeilemassa kylän koirakoulua. Sillä kerralla oli kaikki ainekset valmiina todelliseen katastrofiin. Ensinnäkin oli kylmä, -5 astetta pakkasta, oli viimaa ja muiden taskuissa tuoksui paremmat herkut. Siellä minä kentänreunalla haukuin muille, ja sitten kun siitä haukkumisesta päästiin, kuljin vain nenä maassa. Ellu ei saanut minuun minkäänlaista kontaktia, vaikka luulee olevansa hyväkin siinä hommassa. Luoksetulossa en edes katsonut emäntäni perään, keskellä kenttää oli lumeen piiloutunut makkaranpala. Tietenkin ruoka menee emäntäni edelle, ainakin sellaisessa tilanteessa. Mikään ei siis onnistunut tuolla kerralla, ihmettelinkin ettei siitä mitään mainintaa tullut kotona. Lähinnä Ellua huvitti se tilanne, sillä hän oli ymmärtänyt toisten olevan pentuja, ja minulle kyseisten harjoitteiden olisi pitänyt olla itsestäänselvyyksiä. Nyt meillä on tuolla jääkaapissa nakkipaketti odottamassa tulevaa koulupäivää. Harmikseni emäntäni kuuluu periksiantamattomien kastiin, eli koulussa käydään ihan varmasti nyt koko kevät.

Sitten tietenkin ollaan lenkkeilty. Eräänä iltana kävin isännän kanssa pyörälenkillä, se olikin hauskaa. Sain juosta niin lujaa kuin jaloistani pääsin. Sain täyden 10 pistettä suorituksestani, eli pyöräilemään pääsen toistekin.

Eilen meillä oli talo täynnä vieraita. Kaikki olivat aikuisia, joten minunkin tuli käyttäytyä mallikkaasti. Yleensä olen joka paikassa esillä, ja vaatimassa vinkuen rapsutuksia tai leikkikaveria. Nyt minulle oli jo aiemmin kerrottu, että täytyy käyttäytyä hienosti ja näyttää parhaimmat puoleni. Niinhän minä sitten teinkin, olin hyvin maltillisesti. Kävin tervehtimässä jokaisen, mutta tajutessani ettei muuta tarvitse, painelin sänkyyni. Välillä otin osaa keskusteluun, ja hain rapsutuksia, mutta muuten olin poissa jaloista. En edes käynyt kuolaamassa keittiössä, vaikka siellä tuoksuikin kakut ja muut herkut. Oli hienoa tehdä isäntäväki ylpeäksi!

Tällä hetkellä yritän saada unta, ja sulatella aamupalaani. Harmikseni Wilma on virkeänä heti aamusta, se yrittää vapautua häkistään puremalla kaltereita. Ellu on käynyt jo ojentamassa sitä muutaman kerran, mutta ei tuo vaan tajua lopettaa. Välillä kyllä ottaa niin kovasti pattiin tollainen pieni viherpiiperö. Se söi eilen vähän yhtä lihatikkuani, ja näköjään se on nyt saanut liikaa energiaa siitä. Toivottavasti se kohta väsyy...

Tänään on mäyräkoirakävely johon minäkin taidan osallistua. En ole käynytkään vielä tällä kaudella kävelemässä. Aina on ollut pakkasta tai muuten huono sää. Tämä olisi siis hyvä päivä lähteä kävelylle sään ja olosuhteiden puolesta. Olen nimittäin ollut kuulevinani, että lähiaikoina vietetään vähän hiljaiseloa. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta siihen liittyy ehkä uusi sänky ja kuljetuskoppi jotka on tuotu meille, ja joita minä en ole päässyt testaamaan.

Aurinkoisia lenkkejä jokaiselle!

Maalla voi olla mukavaa

Me ollaan todellakin muutettu maalle, tänään sen vasta oikeasti ymmärsin. Kotimme edestä oli aamulla mennyt hevonen, joka oli massallaan rikkonut meidän hienosti tallaamanmme polun ja jättänyt höyryävän tervehdyksensä keskelle polkua. Kaikkeen muuhunkin, on kyllä totuttu joten eiköhän tähänkin. Erään lenkin kävin täysin kuunvalossa, mikä oli oikein rentouttavaa. Sitten on kävelty jäällä, siitä en kyllä tykkää yhtään. Siellä ei ole edes mitään haisteltavaa, ja hyvin harvoin siellä on mitään katseltavaakaan. No olen minä siellä törmännyt riippuliitäjiin, mönkijään, moottorikelkkoihin, sekä pilkkijöihin. Emäntäni sattuu tykkäämään jäällä olemisesta, ja pakkohan minun on mukana pyöriä. Aurinkoisten päivien lisääntyessä, me varmaan tarvotaan jokainen lenkki jäällä. Toivottavasti se vaan ei keksi kaivaa suksia vintiltä, ja lähteä kanssani hiihtämään. Se olisi todella noloa.

Kävin tässä eräänä iltana kylällä lenkillä, etten jää ihan kaikesta sosiaalisesta elämästä paitsi. Se oli taas mukavaa vaihtelua. Harmikseni eräs karhukoira kylläkin yritti käydä kimppuuni, mutta onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt. Ellu sai minut houkuteltua pois alta, enkä edes kerinnyt hermostua tai aloittaa itse haukkumista. Huomenna menemme taas kylälle lenkkeilemään, ja jos sää sallii testaamme siellä pyörivän koirakoulun. Lenkin ja koulun jälkeen käydään moikkaamassa yhtä kaveriani, Millaa. Ihanan touhukas ilta siis tiedossa!

Emäntäni on muuten taas lainannut koko kirjaston koirakirjat itselleen. Toivottavasti niistä ei löydy mitään uusia juttuja, sillä en jaksaisi taas olla koeoppilaana. Luultavasti pahin kaikista kirjoista on pienin, nimeltään; Koiran aktivointi, älykkäitä leikkejä koiran kanssa. Perheeni luulee minun olevan ilmeisesti jotenkin tylsistynyt. Minullahan on kaikki ihan hyvin, on kongeja ja muita leluja. Lenkille pääsen säännöllisesti ja muutakin ohjelmaa järjestetään kivasti, joskus jopa emäntäni on enemmän innoissaan lenkkeilystä kuin minä. Kettutreenejä kyllä jo vähän kaipailen, mutta harmikseni se on tämä pakkanen, joka talvella estää vähän harrastamistani.

Tässä eräällä aamulenkillä harjoittelin taas omatoimisesti jäljestystä. Kesken kaiken nuuskuttelun nostin nenäni ja häntä viuhtoen painelin päättäväisesti eteenpäin. Löytönä oli veripisaroita lumipenkalla, joltain oli ilmeisesti vuotanut verta nenästä. Kylläpä sain taas kehuja, ja loppu lenkistä menikin maiskutellen makupaloja emännän taskusta!

Taidan tässä nyt käväistä pikaisesti ulkona, jotta pääsen sitten nauttimaan illan ohjelmatarjonnasta (Amerikan huippuhurtta) sekä takkatulesta.
Mukavia ja aurinkoisia päiviä jokaiselle!

Mukavaa ystävänpäivää!

Sheriffin uudet vaatteet

Tahdon vain ilmoittaa, että emäntäni ryhtyi eilen tuumasta toimeen. Nyt minulla on uusi puku valmiina, ja sitä on jo kokeiltukin. Se on toteutettu samalla kaavalla kuin entinen ja kuosikin on sama; army. Tämä on ehkä keväisempi väritykseltään, mutta pääasia on, että sen saa nopeasti päälle. Kiinnitykseksi onkin valittu tarranauha, joka mahdollistaa nopean pukeutumisen. Tässä kuvia luomuksesta, onneksi pakkanen kuitenkin on lauhtunut niin etten tarvitse päälleni uutta enkä vanhaa asua.

Koulussa käytiin!

Hurja pakkanen koettelee Kontioniemeä, ja pikkurikolliset saavat liikkua vapaasti. Olkoon heillä mielessä sheriffin pelko...ei kerrota niille etten ulkoile näin kylmällä säällä.

Pakkanen on huimissa lukemissa, en muistakaan olenko nähnyt näin kylmää säätä, aamulenkillä oli -25 celsiusta, itkuhan siinä pääsee kovaltakin jätkältä. Onneksi takassa on tuli joka lämmittää vilusta värisevän turkin. Ellu on mielessään jo suunnitellut minulle uutta takkia, ja pelkään sen toteutuksen alkavan kohta. Sitten sitä pitää taas sovittaa monesti, onneksi sentään palkkion saa jokaisesta onnistuneesta kokeilusta.

Viime tiistaina kävin piiiitkään tauon jälkeen vähän treenailemassa. Mentiin arkitokoon näin aluksi. Perustiedot ja -taidot ovat tallella, mutta porukassa treenausta ei ole harrastettu ehkä vuoteen. Tämä on onneksi tämmöinen välivaihe harrastus. Emäntäni mielestä minussa olisi potentiaalia siihen alokasluokkaan, mutta se vaatii minulta täyden keskittymiskyvyn. Noissa treeneissä keskityin lähinnä kaivamaan lumesta nakin paloja, sekä räyhäsin yhelle koiralle. Tosin se aloitti, ja enhän voi jäädä huonommaksi. Tyttöystäväni Mirkeli oli myös treeneissä, pystyin kuitenkin sulkemaan tuon ihanaisen tytön mielestäni tunniksi. Täytyy nyt kuulostella käydäänkö siellä jatkossakin, kyllähän se minusta on mukavaa, jos vaan sattuu hyvä porukka ja sää.

No mutta taidan vaipua päiväunille hetkeksi, jotta jaksan syödä ja sitten taas nukkua. Toivottavasti ollaan myös juuston piilotus -leikkiä.